Kun seinä tuli vastaan, pohdiskelua ovista ja julkisivuista

Tämänkertainen bloggaustehtävä tuntui ensi alkuun melko mahdottomalta, niin sanotusti EVVK. Sitten päätin noudattaa omia neuvojani ja kun seinä tuli vastaan, etsin ovea. Ovesta tuli mieleeni tarina, jonka kuulin perheeltä joka remontoi vanhaa omakotitaloa. Lopputarkastuksessa oli tullut sanomista väärän aikakauden ulko-ovesta, johon isäntä oli vastaannut, että rautakaupasta oli kaikki viiskytluvun ovet päässeeet loppumaan. Se riitti selitykseksi sillä kertaa. Mutta miksi eri aikakausien tyylien tai väritysten  yhdisteleminen asuinrakennusten julkisivuissa näyttää usein tökeröltä, kun samaan aikaan on vallalla käsitys jonka mukaan sisustukseen saa kivasti särmää yhdistämällä siihen tyyliltään ja iältään erilaisia elementtejä? Tyylipuhdas tietyn aikakauden sisutus koetaan helposti liian kliinisenä, eikä kovin kotoisana. Julkisissa rakennuksissa tyylien erilaisuus lisärakentamisessa koetaan ehkä helpommin onnistuneena. Ja onko sillä edes väliä miltä rakennus ulospäin näyttää, jos vaan sisäpuoli on kunnossa ja toimiva. Onko parempi korjata vanhaa, vaikkakaan ei ihan tyylipuhtaasti, kuin purkaa ja rakentaa kokonaan uusi tilalle? Usein se on ainakin kalliimpaa ja hitaampaa. Samaan aikaan viereen voidaan rakentaa tyyliltään aivan erilainen talo ikäänkuin oman aikansa malliksi ihan luvan kanssa.  Kun katselee tätä meidän kaupunkiympäristöämme näin maaliskuun lopussa sateisena päivänä, kun luonto on paljaimmillan ja valo armotonta, ei ihme että masentaa.  Sen verran sattumanvaraiselta tämä kaupunkikuvan suunnittelu kokonaisuutena vaikuttaa. Kuvia tulee  myöhemmin kunhan pääsen ulos ovesta.

Rumakin voi näyttää oikeassa valossa melkein kauniilta, julkisivutaidetta Turun Ylioppilaskylästä.

Myöhäisgotiikkaa: Duomo di Milano

 Italialainen myöhäisgoottilaistyylinen katedraali,  jonka rakentaminen aloitettiin 1387,

 mutta joka valmistui lopullisesti vasta 1900-luvulla.

 Ei näytä niin korkealta kuin se oikeasti on.

Antiikin Kreikan arkkitehtuurista

Siis ajalta 1100- 30 eaa. Jaotellaan aikajanan mukaan neljään kauteen:

GEOMETRINEN kausi, joka ajoittuu aikaan 1100–700 eaa. Tyypillistä oli uskonnollisuus, geometriset kuviot ja ornamentit. Arkkitehtuurissa suorakulmaiset puu- ja savitiilirakennukset (eipä ole juuri meidän päiviimme säilynyt). Tältä ajalta ovat peräisin myös kreikkalaiselle arkkitehtuurille tyypilliset agora (tori) ja akropolis (kukkulalle sijoitettu linnoitus, jossa sijaitsevat tärkeimmät temppelit ja muut julkiset rakennukset)

ARKAAINEN kausi, ajallisesti sijoittuu noin vuosille 700–480 eaa. Kaudelle oli tyypillistä uskonnolliset ja koristeelliset pyrkimykset. alkuvaiheessa itämaisia ja egyptiläisiä vaikutteita. Kivirakentaminen monumentaalisissa temppeleissä sai alkunsa. Kaupunkivaltiot (polis) kehittyivät ja julkisten kreikkalaisten rakennusten tyypit syntyivät tällä kaudella.

KLASSINEN kausi, sijoittuu vuosille 480–330 eaa. Antiikin Kreikan taiteen ja arkkitehtuurin kukoistus oli tuolloin huipussaan. Tyypillistä oli pyrkimys ihanteellisen kauneuteen ja aikakauden teokset ovatkin vaikuttaneet voimakkaasti myöhempään länsimaiseen arkkitehtuuriin ja taiteisiin. Mittasuhteissa käytettiin matematiikkaa apuna (”kultainen leikkaus”). Rakennusten ja erityisesti temppelien arkkitehtoninen ulkovaikutelma oli huolella suunniteltu, niihin tehtiin ns. optisia korjauksia, pylväät eivät olleet aina tasamitan päässä toisistaan ja suorista linjoista tehtiin hieman kaarevia. Näin ne näyttivät katsojan silmään hyvin suoralinjaisilta. Sisätilat jäivät vähemmälle huomiolle. Pylväsjärjestelmistä doorilainen (yksinkertaisin), ja joonialainen olivat käytössä aikakauden alussa, loppupuolella myös korinttilainen (koristeellisin) Tunnetuin säilynyt rakennuskokonaisuus tältä ajalta on Ateenan Akropolis, jossa sijaitsevat Parthenonin temppeli (arkkitehteina Kallikrates ja Iktinos 447–432 eaa.), Propylaian porttirakennukset sekä Athene Niken ja Erekteionin temppelit. Todella vaikuttava kokemus, suosittelen lämpimästi.

Leikkauskuva Partheneonista, huom. mittakaava, ihminen on tosi pieni.

Erektheionin karytidit

Korinttilaisia pylväitä, taustalla Akropolis.

Niken temppeli

 KREIKKALAINEN HELLENISMI, 330–30 eaa. Tyypillistä tälle aikakaudelle oli ylikansallisuus, mahtipontisuus ja moninaisuus, arkkitehtuurissa suuret monumentaaliset rakennukset kuten teatterit ja stadionit.

Merkityksellinen rakennus

Jorin tähtitehtävä. Ja sata kuvaa. Valitsin talon, jossa sijaitsi  " unelmien työpaikka".

Mistä alkaa Suomen arkkitehtuurin historia?

Näin kylmiltään ajatuksia herättävä kysymys, ymmärtääksemme nykyhetkeä meidän tulisi tietää menneisyys, ihan puhtaasti faktapohjalta.  Asioiden ja ilmiöiden arvostus on sitten ihan toinen juttu.